Ultraäänikuvaus urheilufysioterapiassa -kurkistus tulevaisuuteen
Teknologia tuottaa jatkuvasti uusia teknisiä välineitä urheilijoiden parissa työskentelevien fysioterapeuttien ja valmentajien avuksi. Fysioterapeutit ovat jo vuosia käyttäneet terapeuttista ultraäänilaitetta pehmytkudosvammojen hoidossa. Diagnostisen ultraäänilaitteen eli ultraäänikuvauslaitteen käyttö on lisääntymässä myös fysioterapeuttien keskuudessa ja tänä päivänä ultraäänikuvaus onkin kansainvälisesti yksi kiinnostavimmista fysioterapian osa-alueista. Siksi myös valmentajien kannattaa perehtyä aiheeseen.
Ultraäänikuvauksen laajat käyttöaiheet
Alkujaan fysioterapeutit ovat käyttäneet ultraäänikuvausta lihastoiminnan tutkimiseen ja harjoitteluun, erityisesti syvien lihasten osalta. Fysioterapeutit ovat jo pitkään ymmärtäneet keskivartalon syvien lihasten merkityksen vammojen ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja suorituksen tehostamisessa. Tätä samaa tietoa valmentajat hyödyntävät menestyksellisesti tänä päivänä. Ultraäänikuvauksen avulla saadaan tietoa mm. poikittaisen vatsalihaksen jänteydestä ja lihaksen kyvystä aktivoitua ennen pinnallisia lihaksia. Kuvattava saa myös kokemuksen millaisella yrityksellä lihas yleensäkin saadaan aktivoitua, pystytäänkö lihas aktivoimaan useamman toiston jälkeen ja toimiiko lihas oikeaoppisesti erilaisissa alkuasennoissa.
Fysioterapeutille ultraääni voi olla myös väline rakenteiden keskinäisessä liukumisessa ja arvioitaessa (manuaalisen) terapian vaikutusta tähän. Joidenkin arvioiden mukaan tuki- ja liikuntaelimistön (TULE) ongelmista yli puolessa taustalla on vierekkäisten rakenteiden rajoittunut liike. Kokemuksen myötä joissakin paikoissa ultraäänellä voidaankin havaita esim. lihasten väliset kiinnikkeet, mutta ultraäänen merkitystä on turha tässä suhteessa myöskään ylikorostaa, koska taitava pehmytkudosten käsittelijä paitsi tuntee tämän sormillaan, omaa myös valmiudet hoitaa sen.
Ultraääni on niin ikään opetusväline, joka antaa yksilökohtaista tietoa rakenteiden anatomiasta ja toiminnasta. Tämä tieto saattaa avata potilaalle hoidon- tai harjoittelun taustalla olevaa ajattelua. Esimerkiksi ison varpaan koukistajalihaksen harjoittelu voi tuntua vähemmän merkitykselliseltä, ellei ultraääniruudusta näe kuinka suuresta lihaksesta on kyse.
Vaikka anatomisten yksityiskohtien paikantaminen ja toiminnallinen tutkiminen voi olla hyödyllistä, liittyy ultraäänikuvauksen merkittävin hyöty fysioterapeutille kuitenkin kudosten terveydentilan arviointiin. Kyse ei ole systemaattisesta, virheettömästä vammojen kartoituksesta sen enempää kuin jokaisen kudosmuutoksen luokittelusta urheiluvammoiksikaan. Sen sijaan meillä tulee olemaan kasvava joukko aiheeseen perehtyneitä fysioterapeutteja, jotka käyttävät asianmukaista laitetta ja tekevät monia keskeisiä ultraäänilöydöksiä hyvällä onnistumisprosentilla. Fysioterapeutti ei laadi diagnoosia, vaan alkututkimuksessa tärkeintä on löytää kytkös fysioterapeuttisen tutkimuksen tuomiin löydöksiin, tutustua ongelma-alueen yleisilmeeseen, nähdä ovatko rakenteet ehjät ja onko tilanne rauhallinen. Joidenkin kohdalla saadaan ylimääräistä tietoa, jota voidaan hyödyntää tavoitteiden laatimisessa, hoitomenetelmien valinnassa, paranemisen seurannassa, harjoittelun aikataulutuksessa ja arvioitaessa aiheellisuutta lähettää potilas lääkärin vastaanotolle.
Ylivarovaisuuteen taipumusta omaavasta urheilijasta saattaa olla huojentavaa nähdä ongelmapaikassa olevien rakenteiden olevan kuitenkin ”tallella” ja näiden toimivan niveltä liikuttaessa. Tämä voi rohkaista urheilijaa palaamaan normaaliin harjoitteluun. ”Harjoittelunarkomaanien” kohdalla kudosvaurion osoittaminen ultraäänessä on puolestaan ylivertaisen tehokas keino jarrutella menohaluja. Ultraäänellä voidaan seurata kudosvaurion paranemista ammattitaidon ja laitteiston tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa. Tästä on hyötyä erityisesti lihasrepeämissä, koska paranemisvaiheessa lihas voi olla toiminnallisesti kunnossa, mutta rakenteellisesti vielä heikko. Uusintarepeämät ovat yleisiä etenkin takareisien osalta (jalkapalloilijoilla n. 30 %), mutta osa näistä voitaisiin todennäköisesti ehkäistä ultraääniseurannan avulla.
Mitä fysioterapeutti saa kertoa ultraäänikuvasta?
Kun fysioterapeutti kertoo käyttävänsä ultraäänikuvauslaitetta, häneltä saatetaan kysyä ”mitä fysioterapeutti saa kertoa?” Lainsäädännön mukaan fysioterapeutti ei saa määritellä sairautta. Lainsäädäntö ei kuitenkaan voi estää potilaan ymmärryksen lisääntymistä kudosvaurioista, koska jo pelkästään kuvaruutuun katsominen ja puolierojen vertailu antavat tietoa kuvattavasta kohteesta. Kun ultraäänilaitteet alkoivat yleistyä Tanskassa, tämä oli kuuma puheenaihe muutama vuosi sitten. Keskustelun tuloksena lainsäädäntöä muutettiin siten, että fysioterapeutti saa määritellä sairautta ilman ultraääntä ja ultraäänen kanssa. Fysioterapeutti saa diagnostisoida ultraäänellä mm. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Ehkä alkuperäisen kysymyksen nykyaikaisessa versiossa voitaisiin kysyä, kuinka lainsäädäntöä kannattaisi päivittää, jotta lainsäädäntö ei rajoittaisi fysioterapeutin mahdollisuutta auttaa potilasta? Teknologia on jatkuvassa kehityksessä, koulutusmahdollisuudet paranevat ja terveydenhuolto kaipaa tehostamista valtavien kustannusten vuoksi. Radiologit ovat ylityöllistettyjä samalla kuin vakavasti sairaat potilaat jonottavat pääsyä tutkimuksiin. Järjestelmä ei ole optimaalinen ja hyötyisi lainsäädännön ja toimintatapojen kehittämisestä tälle vuosituhannelle ajan tuomine mahdollisuuksineen ja vaatimuksineen myös Suomessa.
Katse tulevaisuuteen
Suomessa on useita ultraäänikuvauksesta kiinnostuneita fysioterapeutteja, jotka olisivat valmiita toimintakulttuurin muuttuessa opiskelemaan aihetta laajemmin ja myös hankkimaan ultraäänilaitteen tämän suhteellisen korkeasta hinnasta huolimatta. Arvio perustuu havaintoihin fysioterapeuttien aktiivisesta osallistumisesta erilaisiin jatkokoulutuksiin ja hankinnoista, jotka vastaavat hinnaltaan keskitason ultraäänilaitetta. Mielenkiintoa aihetta kohtaan varmasti lisää myös Metropolia ammattikorkeakoulussa ensi vuonna alkava pitempikestoinen ultraäänikoulutus, joka on suunnattu nimenomaan fysioterapeuteille. Myös teknologia edistää omalta osaltaan ultraäänilaitteiden leviämistä. Eräs laitemerkki julkaisi juuri anturin, joka voidaan kytkeä suoraan älypuhelimeen tai kannettavaan tietokoneeseen. Tätä varten ladataan toimintaa tukeva ohjelmisto ja hankitaan käyttöön oikeuttava lisenssi. Tulevaisuudentutkijoiden mukaan tulevaisuudessa tutkimuksia tullaan suorittamaan enemmän kotona omilla laitteilla, joiden antama data lähetetään lääkärille. Lähestytään vääjäämättä aikaa, jossa hyödynnetään myös itsediagnostisoivia laitteita. Näyttää selvältä, että ultraäänikuvaus tulee lisääntymään fysioterapeuttien keskuudessa. Alan kehityssuuntaa on vaikea muuttaa, mutta kehityksen nopeuteen voidaan vaikuttaa. Urheilijoiden kannalta olisi hyödyllistä jos maassamme olisi kattavasti tuki- ja liikuntaelimistön ultraäänikuvauksen hallitsevia fysioterapeutteja, jotka parhaassa tapauksessa tulisivat kannettavien laitteidensa kanssa harjoittelupaikoille. Resurssien käyttöönotto ja näiden edelleen kehittäminen tekisivät fysioterapeuttien puolelta tämän mahdolliseksi jo lähivuosina.